Työmatkakustannusten korvaaminen ja verotus

Useimpien työehtosopimusten mukaan työnantajalla on velvollisuus korvata työntekijälle aiheutuneet matkakulut.

Teknisesti ottaen työnantajalla on yleensä vapaus hoitaa kulukorvaukset haluamallaan tavalla. Tyypillisesti sovelletaan jompaa kumpaa seuraavista vaihtoehdoista:

1. Työnantaja huolehtii kuluista etukäteen ja ostaa esim. matkaliput ja varaa työntekijälle hotellimajoituksen jo ennen matkaa.
    
2. Työnantaja maksaa kulukorvaukset jälkikäteen erillisenä suorituksena.  

Nykyisin yleistynyt tapa on myös se, että työntekijällä (esimerkiksi myyjällä) on firman luottokortti ja hän noudattaa yleisohjetta, jonka puitteissa syntyneet kohtuulliset kulut korvataan.  

Tämä malli yhdistää vaihtoehtojen 1 ja 2 parhaat puolet ja on luultavasti kevein tapa niin yrityksen, kirjanpitäjän kuin käyttäjänkin kannalta.

Käytännössä luottokorttilasku menee tällöin työnantajan piikkiin, jolloin vältytään tilanteelta, jossa työstä syntyvät kulut rasittaisivat turhaan työntekijän omaa henkilökohtaista taloutta. 

Miten verot menee jos työnantaja ei maksa matkakuluja? 

Jos työntekijä matkustaa omilla rahoillaan, eikä työnantaja kompensoi kuluja, kyse on tuloverolain (1535/1992, TVL) 29 §:ssä tarkoitetuista tulonhankintamenoista. Työntekijä voi silloin itse vähentää tulonhankintamenot omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan.

Tässä on tietenkin se huono puoli, että matkakulut saa takaisin vasta veronpalautuksen jälkeen, eli joutuu odottamaan käyttämiään rahoja melko pitkään.

Matkojen lisäksi korvataan lisääntyneet elantomenot

Pelkkä matkakorvaus harvoin kattaa työmatkan kaikkia kuluja. Korvattavien ja työnantajalle kuuluvien kulujen piiriin kuuluvat myös työntekijästä riippumattomat lisääntyneet elantomenot ja esimerkiksi edustuskulut.

Jos työntekijän on määrä mennä esimerkiksi asiakkaan kanssa teatteriin, menevät teatteriliput siis firman piikkiin. Lisäksi työnantaja korvaa tavallisesti myös:

• työntekijälle aiheutuvat ylimääräiset ruokailukustannukset
• ylimääräiset kulut yhteydenpidosta kotiin 
• ylimääräiset kustannukset vaatehuollosta ja muusta vastaavasta.

Yllä mainitut lisääntyneet elinkustannukset voidaan korvata joko verohallinnon vuosittain vahvistamalla päivärahalla tai kulujen mukaan erikseen. Muut kulut, kuten edustuskulut työnantaja joutuu joka tapauksessa korvaamaan erikseen, joten yleistyvä käytäntö on, että kaikki kulut korvataan samalla systeemillä.

Helpoin tapa hoitaa matka- ja kulukorvaukset?

Helpoin tapa hoitaa matka- ja kulukorvaukset, on se että työntekijä käyttää luottokorttia, jonka laskut menevät suoraan yritykselle.

Matkalaskuprosessista kannattaa ylipäätään tehdä mahdollisimman kevyt. Ainakin jos paljon matkustavia työntekijöitä on monta, koska silloin vuosittainen ajansäästö voi olla todella suuri. Luottokorttiratkaisu matka- ja kulukorvauksissa estää hyvin puurojen ja vellien sekoittumista, tekee rahan liikkumisesta nopeaa, eikä kuormita työntekijän, saati yrityksen kassaa.

Kuittien hallintaan on sitten markkinoilla monia helppoja sovelluksia, joilla paperilappujen digitointi käy sekunneissa.

Loppusanat

Tässäpä tämä lyhykäisyydessään. Matkalaskukuiskaaja jatkaa nyt matkaansa kohti syrjäkyliä. Seuraavaksi kohteena Kaanaa! Turvallista matkaa myös Sinulle! :)